Ingarskilanjoen taimenen kutupaikkojen kunnostus vuonna 2019

Ingarskilanjoen taimenet ovat geneettisesti arvokkaita, sillä ne eivät vaella kauas rannikolta eivätkä näin ollen joudu ulkomaalaisten troolarien pyydystämiksi. Tätä kantaa kasvatetaan kalaviljelylaitoksilla tuki-istutuksiin Suomenlahdelle, mutta Ingaskilanjoessa elävä villillä taimenella ei ole kunnollisia kutupaikkoja. Joen sora-alueet peittyvät nopeasti lietteellä, jonka
jälkeen kasvit valtaavat pohjan. Siksi Ingarskilanjoen villiä taimenta on autettava kunnostamalla ja rakentamalla uusia kutusoraikoita.

Ingarskilanjoen valuma-alue on 160 neliökilometriä, josta suurin osa on peltoja. Joen latvapurot lähtevät neljän kunnan alueelta: Raaseporista, Lohjalta, Inkoosta ja Siuntiosta. Veden korkean lietepitoisuus tukkii soraikoita, jonka jälkeen ne peittyvät sankalla pohjakasvillisuudella. Kun taimenet eivät pysty kaivamaan kutukuoppia pyrstöllään kasvien peittämään soraikkoon kutu ei onnistu.

Vuoden 2017 kesällä Pro Ingå rf./Pro Inkoo ry:n talkoolaiset alkoivat kunnostaa Ingarskilanjoen taimenen kutupaikkoja joen alajuoksulla kolmella alueella.

Suurirakeista kutusoraa.

Pro Inkoon jäsenten lisäksi talkoissa on ollut mukana Inkoon Virkistyskalastajat ry:n jäseniä ja taimenesta huolestuneita yksityishenkilöitä. Jo ensimmäisen vuoden kunnostukset tuottivat tulosta, sillä vuoden 2018
luonnonvarakeskuksen suorittamat sähkökalastuksissa löytyi yksikesäisiä poikasia edellisiä enemmän kunnostetuilla jokiosuuksilla.

Kaksikesäinen smoltti valmiina vaeltamaan mereen.

Kesällä ja syksyllä 2019 Pro Inkoo ry jatkoi taimenkannan kutupaikkojen kunnostusta ja uusien rakentamista Ingarskilanjoessa Knutsista Strandiin. Talkoopäiviä oli neljätoista, joihin osallistui kaikkiaan 25 henkeä. Vapaaehtoiset ahkeroivat kaikkiaan 555 työtuntia, jonka jälkeen monet heistä tekivät vielä kutukalojen tarkkailumatkoja joelle.

Ingarskilanjoen valuma-alue on 160 neliökilometriä ja sen latvapurot lähtevät neljän kunnan alueelta: Raaseporista, Lohjalta Inkoosta ja Siuntiosta. Joki virtaa suureksi osaksi savipeltojen halki, joten jokivedessä on suuri liete- ja ravinnekuorma. Liete saostuu kutusoraikoille tukkien sorahiukkasten kolot. Liettyneillä alueilla rehottaa sankka pohjakasvillisuus veden korkean ravinnepitoisuuden takia. Taimenet eivät pysty kaivamaan pyrstöllään kasvien peittämään soraikkoon kutukuoppia, vaan ne joutuvat etsimään puhtaana olevaa sorapohjaa.

Ingarskilanjoessa on vanha mylly 12 km jokisuulta ylävirtaan. Sinne rakennetut kalaportaat eivät toimi, joten meritaimenet eivät pääse kuin äärimmäisen tulvan aikana myllyn yläpuolelle. On surullista, että historiallisesti arvokas Ingarskilan mylly rapautuu kalaportaiden toimimattomuuden takia. Kalaportaat ja myllyn perustukset olisi mitä pikimmin saatava kuntoon. Siten saataisiin mylly vielä pelastetuksi ja taimenet voisivat nousta joessa parikymmentä kilometriä myllyn yläpuolelle.

Ingarskilan myllyllä vesi juoksee kalaportaiden ohi myllyrakennuksen alta

Ingarskilanjoessa on vähän sorapohjaisia koskialueita, joita liete ei olisi tukkinut. Niinpä kaloja on autettava raivaamalla koskipaikoilta pohjakasvillisuus pois ja lisäämällä niihin 25-30 sentin kerros 2-10 senttistä karkeaa harjusoraa. Soraikoita rakennetaan siten, että joen poikkiprofiilia
muovattaan loivan V:n muotoiseksi ja virtausnopeus säädetään 25-50 senttiin sekunnissa. Näiden toimenpiteiden avulla virtaus kuljettaa hapekasta vettä soraikon läpi eikä liete tuki soran onkaloita. V:n muotoinen poikkiprofiili ylläpitää samaa virtausnopeutta riippumatta veden korkeudesta
uomassa.

V-muotoinen kutusoraikko Kocksbybäckenillä.

Kocksbybäcken on ollut eräs tärkeimmistä lisääntymisalueista koko joessa. Vaikka edellisenä vuonna purouomaa aukaistiin monin paikoin raivaamalla pohjakasvillisuutta, pelkän kasvillisuuden raivaus vaati kolme talkoopäivää. Sen jälkeen edellisen vuoden soraikoita laajennettiin neljässä kohtaa lisäämällä soraa ja kiviä. Vanhojen soraikoiden kunnostuksen lisäksi purolle tehtiin 11 uutta soraikkoa. Kocksbybäckenillä pidettiin kaikkiaan kymmenet talkoot. Monissa sora voitiin pudottaa muovikouruilla rannalta suoraan työstettävään soraikkoon.

Kiviaineksen pudotusta kouruilla Kocksbybäckeniin.

Dorgersin koskella ja Strandin sillan alueella pidettiin kummallakin kahdet talkoot. Molemmissa paikoissa rakennettiin neljänkymmenen neliön verran uusia soraikoita. Syystulvien keskeyttyä kunnostustyöt, niitä voitiin jatkaa vielä Kocksbybäckenillä, jossa tulvat laskevat pääuomaa nopeammin. Tulvien keskeytettyä sielläkin kunnostustyöt, hankimme vielä viidelle jokialueelle
kiviä ja kutusoraa valmiiksi seuraavaa vuotta varten.

Kunnostustöiden loputtua aloimme seurata usean henkilön voimin taimenten ilmestymistä soraikoille. Kutukalat tuntuivat hyväksyvän rakentamamme kutupaikat kiitettävästi. Puron vesi ei ehtinyt kirkastua lukuisten sateiden välillä lainkaan, mutta silti siellä päästiin näkemään taimenen kutupuuhia parin viikon aikana. Yhtenä päivänä kaloja nähtiin kuudella soraikolla. Kaloja näkyi Kocksbybäckenin lisäksi myös Dorgersinkoskella. Kaikki näkemämme kutukalat olivat kookkaita, suurimmat yksilöt jopa 70 senttisiä (Videoita voi katsoa Facebookissa osoitteessa Ingarskilanjoen
taimen).

Yritimme laskea kutukuoppien määrää, mutta jatkuvat tulvat estivät sen. Vain kerran Pro Inkoo ry:n jokitalkkari Jason Holmström pääsi näkemään Kocksbybäckenillä kutukuoppia, mutta niiden lukumäärää hän ei pystynyt laskemaan. Joka tapauksessa kutevia taimenia nähtiin joessa merkittävästi enemmän kuin kahden aiemman syksyn kunnostustöiden jälkeen. Odotamme seuraavana kesänä yhä runsaampia poikas- ja kututaimenhavaintoja.

Hanketta ovat rahallisesti tukeneet ELY-keskus, Rosk’n Roll Oy ja Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö. Jos olet kiinnostunut ottamaan osaa tähän tärkeään hankkeeseen ensi kesänä, ota minuun yhteyttä (Email: seppo.kol@gmail.com) tai Ingarskilanjoen taimen-sivuihin Facebookissa.

Facebooktwittergoogle_plus